Unto Hakulin haastattelu
-

Julkaistu

Unto Hakulin haastattelu

Kansallista veteraanipäivää 27.4. vietetään sotiemme veteraanien kunniaksi. Ensimmäisen kerran juhlapäivää vietettiin 1987. Tuolloin itsenäinen Suomi täytti 70 vuotta. Huhtikuun 27. päivä on sama kuin Lapin sodan päättymispäivä vuonna 1945. Sitä pidetään viimeisenä päivänä, jolloin Suomi oli sodassa. Veteraanien muistopäivä on uusimpia juhliamme. Juhlapäivää kunnioitetaan juhlaliputuksella ja elossa olevien sotaveteraanien muistamisella. Lemin kunta muistaa veteraaneja yhteisellä seppeleenlaskutilaisuudella sekä yhteistyössä Säräpirtti Kippurasarven kanssa toimittamalla jokaiselle Lemin sotaveteraanille säräaterian kotiin. Veteraanipäivälle on haluttu antaa rauhantahtoinen leima, eikä siitä syystä ole sattuma, että ajankohdaksi on valittu sodan päättymisen muistopäivä. Vuonna 2021 Lemillä elää seitsemän sotaveteraania; Unto Hakuli, Unto Nikunen, Unto Hietamies, Paavo Kouvo, Lauri Pekari, Eeva Pekari ja Pauli Haiko. Näiden lisäksi sotilaspoikana toiminut Reino Talka.

Juhlapäivän haastattelussa Lemiläinen sotaveteraani Unto Hakuli.

 

Unto Hakuli

Syntynyt 21.12.1922

Kotipaikka Hakulila Lemi, asuu nykyään Lemin kirkonkylällä.

 

Millaisia muistoja sinulla on sodasta, mikä asia tulee ensimmäisenä mieleen, kun muistelee?

”42 helmikuussa menin etulinjaan ja se on se ensimmäinen vartioyö kaikkein jännittävin. Vanhempi mies vei minut sinne vartiopaikalle ja se oli sellaista suomaastoa. Sitten kummallekaan puolelle, ei oikealle tai vasemmalle näkynyt, joten ei tiennyt missä asti se toinen vartiomies on. Ja pakkasta oli 30 astetta. Miulla oli siinä konekivääri ja olin saanut konekiväärikoulutuksen. Vähän pelkäsin, että näinköhän se pelaa, mutten uskaltanut kokeillakaan. Mutta se meni ihan hyvin se ensimmäinen yö, ei sattunut mitään. Sitten tuli vaihto. Mutta se oli jännä paikka!

Toinen oli se, että kyllä pelotti, että jos venäläinen tuleekin, niin kerkeänkö ampua hänet vai ehtiikö ampumaan ensin minut.”

Miten elämä kuljetti sodan jälkeen? Mitä teit sodan jälkeen?

”Sodan jälkeen olin puuseppien tehtaalla töissä, joka oli ensimmäinen työpaikkani. Se oli välirauhan aikaa. Kotini oli Lemin Hakulilan kylässä. Myöhemmin perustin kotiini oman puusepänliikkeen vuonna 1960. Tein etupäässä ikkunoita ja ovia Lappeenrantaan, Lemille ja muualle lähikuntiin. Lappeenrantaan tein monelle talolle ikkunat ja ovet. Tykkäsin siitä työstä! Talvet menivät sitten metsätöissä.”

Mikä on hyvän kunnon ja pitkän elämän salaisuus?

”Hiihdeltyä on tullut jonkin verran kotonani Hakulilan kylässä. Pyöräilyä on tullut harrastettua noin 40 km päivässä, että olisiko siitä ollut mitä hyötyä sitten” nauraa Unto Hakuli.

Miten sotaveteraaneja hoidetaan tänä päivänä?

”Kyllä meistä pidetään hyvää huolta, etenkin sotainvalideista.  Itse saan neljä viikkoa kuntoutusta joka vuosi Hoikussa Haminassa. Aiemmin kävin Lappeenrannan kylpylaitoksella, mutta toiminnan loppuessa kuntoutus siirtyi Haminaan. Kyllä meitä kohdellaan hyvin!”

 


Piditkö uutisesta? Jaa se kaverille!